sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lintuperspektiiviä


Kolmen vapaapäivän viikonloppu on sujunut vaihtelevissa säissä. Perjantain vesisade vaihtui eilen ja tänään hienoon ulkoilusäähän. Aurinko on hellinyt ja yöpakkaset ovat kuivanneet sateen jäljet. Kevät etenee.

Eilisellä retkellä ihastelimme "harakanpesiä" koivuissa. Jokin kasvitautihan lienee kyseessä, mutta lehdettömissä puissa moinen kerrostalo näyttää pelkästään hauskalta.


Pitkästä aikaa päätimme tarkastella maisemaa lintuperspektiivistä ja kapusimme Ohtakarin Pookiin. Sieltä näkyikin pitkälle: naapurikapunkien tuulimyllyt ja tehtaiden savupiiput siinsivät horistonteissa kiiltävän jään lisäksi.


Rauhallista oli kalastajakylässä, vaikka keli olikin mitä hienoin. Harvinaista oli, että merellä ei edes tuullut.


Vähän on viime päivinä tullut edistettyä kukkahommiakin. Multia on vaihdettu ja kiinanruusua ja marraskuun kaktusta leikelty. Kiinanruusun parturoin ehkä vähän turhankin paljaaksi ja pistokkaita on nyt reippaasti.

Punainen marraskuun kaktus on kasvanut jo vähän turhan isoksi ja puumaiseksi. Ei tmeinaa mahtua enää mihinkään. Leikkelin siitäkin uusia istukaisia. Valkoinen marraskuun kaktus sen sijaan aloittelee uutta kukintaa jälleen. Kyllä on kiitollinen huonekasvi.

Ulkona maa paljastuu vauhdilla, jos aurinko tämän päivän tapaan jatkaa helotustaan. Kevättyöt alkavat olla mielessä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mukuloita ja siemeniä


Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.



Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.




Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.



Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.



Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Patioruusut valmiina kesään



Kerroin aiemmin patioruusuista, jotka olivat venyneet kellarissa kymmeniä senttejä vaaleanpunaista kasvustoa, ennenkuin huomasin koko kasvua. Eipä hätää, nyt nuo ruusut ovat jo muuttuneet syvän vihreiksi ja kasvu on voimallista.


Voipi olla, että ennen kesää ruusuja alkaa jo sisällä ahdistaa. Onneksi ne eivät ole pakkasen arkoja. Voin varmaan aika varhain keväällä siirtää nämä ulkoruokintaan.


Kaikella on hyvät ja huonot puolet. Ruusujen mukana kellarissa talvehti kärpäspopulaatio, joka heräsi eloon, kun toin korin lämpimään. Ei ihan pieniä kukkakärpäsiä, eikä isoja kärpäsiä, vaan siltä väliltä. Niitä olen nyt jahdannut ja asensin avuksi kärpäsansoja. Jospa auttaisivat. Niiden pitäisi ainakin olla myrkyttömiä ja vaarattomia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...