tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pahuksen rusakot

 
Rusakot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja viime talvi oli niiden kulta-aikaa. Työmatkoilla niitä loikkii päivittäin tielle ja myös auton alle jääneitä rusakoita näkyy lähes päivittäin. Toimelan pihapiirissä on käynyt koko talven iso - tai isot, en tiedä onko sama yksilö aina - rusakko syömässä lintulaudan alla ja näköjään muuallakin. Papanoita on piha täynnä.
 
Talvella minusta oli hauska katsella hämärissä saapuvia jättijänöjä, jotka tulivat pihalle kuin kotiinsa. Ovat melkein kengurun kokoisia. Enää ei ole hauskaa. Kun lunta on ollut paljon ja rusakot todella suuria, ne ovat ulottuneet  järsimään korkealle. Esimerkiksi kaikki omenapuiden oksien latvat on napsittu ja suojaamattomat rungot kuorittu.

 
Heikosti tuli koristeomenapuita suojattua, mutta tuskinpa mikään suojaus olisi tässä edes auttanut. Jopa Makamik-omenapuu on maistunut, vaikka sen väkevät hedelmät eivät kelpaa edes linnuille.
 
Eipä tarvitse puutarhurin omenapuita leikellä. Mitä nyt karuimman näköisiä oksantynkiä sahailin kokonaan pois. Vadelmia en ole enää jaksanut edes surra, kun ne syödään joka talvi.
 
 
Istutin muutama vuosi sitten talon länsipäätyyn valamonruusuja. Moni epäili, että ne kasvavat liian isoiksi. Ei pelkoa! En tiedä mistä rusakkojen suut on tehty, mutta piikit eivät tunnu missään, kun ne rouskuttavat myös ruusujen versot.


Toki näitä on hyvä välillä siistiä ja leikelläkin, mutta ehkä minulla ja rusakoilla on toteutuksesta hiukan eri näkemys. Valamonruusujen paikka on sellainen, että ei haittaisi, vaikka kasvaisivat parimetrisiksi pöheiköiksi. Tällä menolla eivät taida kasvaa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kukkii!


 
Hiljalleen alkaa kevät koittaa myös Toimelan leveysasteilla. Yllättävän nopeasti ovat valtavat lumimassat sulaneet ja samantien putkahtavat ensimmäiset kukkijat esiin. Krookukset pääsivät tänäkin vuonna yllättämään.
 
 
Nämäkin pienet piipertäjät puskevat sinnikkäästi lumen keskeltä. Romance-krookus on todella kaunis, kun tähtikukka avautuu auringossa, mutta sitä pitää katsoa läheltä ja juuri sopivalla hetkellä päivällä. Illasta kukat menevät taas suppuun.
 
 
Innolla odotan, että lumet sulaisivat myös takapihalta. Havujen ja rhodojen vierestä pitäisi nousta tulppaaneja monessa värissä, mutta vielä joutuu odottelemaan.
 
Varjostushupuista huomaa, kuinka paljon lunta vielä kuukausi  sitten oli. Olin huputtavinani näkyvät osat, mutta tänään jouduin hakemaan lisää suojia, kun puolet rhodoista oli auringon armoilla.

 
Kasvihuone odottaa aikaa parempaa. Vain kuivuneet pääsiäiskoristeet töröttävät auringossa. Päivällä kasvarissa on jo kuuma, mutta yöpakkaset ovat petollisia.

Kesä lähenee päivä päivältä ja sitä on hienoa seurailla. Tästä juhannukseen on paras aika vuodesta, ehkä.

torstai 14. huhtikuuta 2022

Hyasintintuoksuista pääsiäistä!

 
Olen tähän saakka mieltänyt hyasintin joulukukaksi ja sen tuoksun joulun tuojaksi. Viime vuosina hyasintti on alkanut omaan nenään tuoksahtaa sisällä turhankin voimakkaalle, mutta kuinka ihanan keväiseltä sen tuoksu tuntuukaan pääsiäisenä kasvihuoneessa!
 

 
Talvi on ollut pitkä ja lunta riittää kinoksiksi asti edelleen kasvihuoneen ympärillä. Mutta sisällä on päivällä auringonpaisteessa jo yllättävän lämmin. Pikkuhiljaa alkaa kevät pyrkimään rintaan.
 
 
Tänä vuonna pääsiäinen vietetään Toimelassa matalalla profiililla ja vanhat koristeet kaapista kaivellen. Tyttären vuosia sitten maalaamat munat pääsivät myös kasvihuoneen koristeiksi.
 

Kevätkylvöt ovat pitkälti jääneet tekemättä, mutta rairuohoa sentään sain aikaiseksi vanhan kanaemon asuinsijaksi. Rauhallista, aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!