sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Väritön syysaloe



Pakko uskoa, että aloe verani kukan on tarkoituskin olla väritön vaaleanvihreä. Ei sellainen hehkuva oranssi, jota olen odotellut ja jonka muistan jossakin nähneeni. Keväällä petyin väriin ja kuvittelin, että aurinko ja kesä ulkona tekisi ihmeitä aloelle. Kukan väri ei kuitenkaan ulkoilusta muuttunut miksikään.


Kasvi kyllä viihtyi ulkona ja kasvoi jättimuhkeaksi. Poikasiakin on juurella. Mutta kukka, kaksihaaraisenakin, oli lievä pettymys jälleen. Ehkä odotin jotain samanlaista kuin kasvitieteellisissä puutarhoissa. Niiden lajikkeet taitavat olla trooppisempia, ainakin ovat värikkäämpiä.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Uusi omenalajike ilmestyi!


Piti katsoa oikein kahdesti ja nostaa vielä silmälaseja nenälle, kun menin poimimaan viimeisiä hedelmiä koristeomenapuu Sallasta. Pikkuomenat alkavat olla jo ylikypsiä ja lehdetkin ovat puusta pudonneet. Mutta mitä ihmettä! Yhtäkkiä huomasin, että omenapuun haarasta kasvaakin aivan toisenlaisia omenoita, isoja ja punavihreitä. Haarassa on myös vihreät lehdet vielä paikoillaan.

Olen vain kuvitellut, että vuosia sitten hankkimamme Salla on kasvattanut juuresta uuden verson, enkä ole asiaa sen enempää ajatellut. Nyt tuo verso kuitenkin teki aivan toisenlaisia hedelmiä. Ei mikään koristeomenapuu, vaan ihan hyvän kokoisia omenoita tekevä lajike. Mikä sitten onkaan.

Taimen mukana on täytynyt tulla astiassa myös toinen. Mikään hybridi tämän Sallan ei pitänyt olla, vaikka tiedän sellaisiakin omenapuita olevan. Yllätyksiä riittää näköjään.

Näitä pikkuriikkisiä omenoita lähdin poimimaan lehdettömistä oksista.


Tällainen teeseitse-hybridi siellä sitten odotteli. Miten sitä on niin sokea, että ei mitään huomaa, ennen kuin omena kirjaimellisesti putoaa puusta päähän.

Jälkikommentti:

Kiitos hyvät blogiystävät! Taas kerran viisastuin. En ollut uhrannut ajatustakaan omenapuun taimen kasvatukselle, enkä perusrungolle, enkä varttamiselle. Kun luin alle tulleita kommenttejanne, ymmärsin kaivaa esiin Salla-omenapuuni mukana tulleen taimilapun. Siellä kerrotaan, että Sallamme perusrunko on Antonovka eli itäinen hapokas talviomena, johon Salla on vartettu. Sehän tämä varmaan on. Näin sitä oppii koko ajan uutta. 

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kukkasipulit ajoissa, kerrankin!


Jälleen kerran kukkasipulien hankinta ryöstäytyi käsistä. Luettelosta tilaaminen on vähän liian helppoa ja houkuttelevaa. Ilokseni sain kerrankin sipulit ajoissa maahan, eikä tarvinnut pakkasen kanssa ryhtyä kilpasille.

Sipulipaketit eivät olleet mitenkään prameita, vaan kuvattomia muovipussukoita. Piti oikein kuvastosta sitten palauttaa mieleen, mitä tulikaan tilailtua. Sijoittelu multiin on helpompaa, jos tietää, mitä on odotettavissa.

Menneenä keväänä ja kesänä tulppaanit onnistuivat niin hyvin ja kukkivat niin pitkään, että into sipuleihin on taas huipussaan. Joskus huonon talven jälkeen on tuntunut, että kannattaako lainkaan satsata sipulikukkiin. Onneksi satsasin vuosi sitten ja nyt toivon, että tämä uusikin satsaus tuottaa runsaan kukinnan.

Istutin Violet-lajitelmaa (lilaa ja valkoista), mustaa Cafe Noirea, valkoista Tres Chiciä ja aniliininpunaista Aafkea. Vähän jännittää, nouseeko edellisen vuoden tulppaaneista kuinka monta näiden sekaan. Värikirjo saattaa yllättää.Tosin valkoista ja punaista oli edellisissäkin.
Ihana odottaa kevättä ja tulppaaneja!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...