tiistai 27. kesäkuuta 2017

Tuuletusreissulla


Kun tuntuu, että kotoa ei millään voi lähteä mihinkään juuri nyt. Tai että kaikki ehtii pihalla kukkia, ruoho kasvaa pöheiköksi ja suurin piirtein maailma romahtaa, jos korvaamaton henkilö poistuu hetkeksi paikalta. Tiedätte varmaan tunteen? Juuri silloin on oikea hetki lähteä reissuun, vaikka sydämeen sattuu jättää kukkivat pensaat ja puut kukkimaan tai tomaatit ja kurkut selviämään omillaan.

Näin minä tein. Lähdin juuri puhjenneesta Pohjanmaan kesästä Lapin kylmään kevääseen juhannusviikoksi, eikä kaduta yhtään. Jo toisena reissupäivänä kotikontujen murheet alkoivat tuntua kovin etäisiltä. Ruumis virkistyi ja mieli lepäsi lumisia rinteitä tallustaessa ja kivisiä polkuja tapaillessa.

Säät eivät suosineet. Pahimmillaan lämmintä oli vain 4 astetta ja vettä vihmoi. Muutamana päivänä onneksi aurinkokin näyttäytyi ja ne korvasivat huonotkin vaelluspäivät. Joka päivä retkeiltiin, mutta ihan noin huonosti ei meidän kengille onneksi käynyt kuin tuossa kuvassa jonkun muun vaelluskengälle Kellostapulin kurussa Ylläksellä.

Olen usein retkeillyt samoissa maisemissa juhannuksen tienoilla, mutta koskaan ennen en ole nähnyt kesällä tunturissa niin paljon lunta kuin nyt. Kevät on myöhässa Lapissa samalla tavalla kuin muuallakin Suomessa.

Lapin kesä on lyhyt ja hämmentävä. Lumikinosten vieressä kukkivat jo mustikat ja hillat, kukinta onkin tänä vuonna runsasta. Vaivaiskoivuissa ei vielä juuri ole lehtiä, mutta marjat porskuttavat. Pölyttäjiä sen sijaan ei ollut ollenkaan, ei inisijän inisijää liikkeellä.

Kivikossa on yllättävän kauniita värejä tarjolla, kun muistaa katsella ympärilleen.


Vietin yhden elämäni parhaista juhannusaatoista kapuamalla kivistä Pirunkurua Kuer-tunturiin. Välillä piti laittaa neliveto päälle, että pääsi ylös.


Kuerissa maisemat palkitsivat kiipeämisen vaivat. Korkeimmalta kohdalta näki kauas ja ilma oli kevyttä hengittää. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilven raosta.

Poikkesimme myös Norjan puolella Koutokeinossa, saamelaisten kylässä. Tarkoitus oli mennä Jäämeren rannalle saakka, mutta matalalla riippuvat pilvet ja sateiset päivät lannistivat. Epäilytti, että perillä ei näkisi hienoja maisemia. Siirrettiin Utsjoki-Kevo kirkkaammille keleille.

Koutokeino ei sykähdyttänyt, mutta Enontekiön Hetta vaikutti sympaattiselta pieneltä taajamalta. Kyläpoliisikin markkinoi näin hienosti koristellulla kyltillä.

Kun palasimme reissulta juhannuspäivänä, oli kotona kaikki hyvin, kiitos "talonmiesten". Syreenit kukkivat ja yllätys yllätys, rikkaruohot ovat voineet oikein paksusti lomamme aikana. Nyt jaksaa taas painaa pihahommia ja nauttia vähän rehevämmästä kesästä.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Somat turhakkeet


Pienet koristeomenapuut ovat pihan odotettu kaunistus, mutta vain pienen hetken. Kukinta on ohi nopeasti, eivätkä vuodet ole veljeksiä tässäkään suhteessa. Joskus kukinta on runsasta, joskus todella niukkaa. Tänä vuonna omenapuiden kukkia ei ole erityisen paljon.

Ensin valkoiset kukkansa räväyttää auki Salla. Se kukkii runsaammin kuin viime vuonna.


Vain muutamaa päivää myöhemmin puhkeaa kukkimaan vaaleanpunainen Makamik. Tänä vuonna varsin vaisusti. Joskus Makamikin oksat ovat niin täynnä kukkia, että oksia ei edes näy. Nyt kukkia on maltillisesti siellä täällä. Nuputkin ovat kauniita.

Vahinko, että Makamikin pienet punaiset hedelmät ovat niin kitkerän makuisia, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Pihan soma pieni turhake siis :).

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Tulppaanitykitys

Tulppaaneja on saatu tänä vuonna odottaa. Ne alkavat vasta nyt olla parhaassa kukinnassaan, vaikka juhannukseen on vain viikko!

Istutin syksyllä sinisiä (Bleu Aimable) ja valkoisia (White Dream) tulppaaneja rintarinnan ajatuksella, että keväällä rävähtää hieno sinivalkoinen Suomi 100 -kukinta.


Sinisistä tuli kuitenkin liiloja. Ei Suomen lipun väreiltä näytä, mutta kaunishan tuo on liilakin.


Vieressä komeilee vaikuttavan punainen Red Impression. Tämä on isokokoinen ja korkea tulppaani, kaunis kuin mikä.



Ehkä suojaisan ja lämpimän kasvupaikan ansiosta ensimmäisenä kukkaan puhkesi Blushing Lady kelta-oranssina.



Viereen putkahti myös tämä kuninkaallisen oloinen kaunotar, jonka nimestä ei ole hajuakaan. En muista viime syksynä tällaisia istuttaneeni eli on vanhempaa vuosikertaa.


Viimeisenä puhkesivat keltaiset "nimettömät". Nämä ovat aika hentoja hujoppeja, en tiedä mitä.



Onneksi Eppu pitää vahtia majakka-altaassa. Siinä on hyvä tulppaanien kukkia Epun valvovan silmän alla.

Jospa kevätpäivitykset olisivat nyt paketissa. Päästäisiin oikeaan kesään :). Tulppaanit ovat kauniita, mutta jotenkin tuntuu, että kukinta on "väärään aikaan", kun perennat, omenapuut ja pensaat alkavat kaikki olla jo kukassa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...