On se hyvä, että tulee roiskaistua tällaisiakin kuvia kesällä. Eipä perennapenkki silmää hivele, kun sulassa sovussa sekaisin putkahtelee syysleimuja eri väreissä, iiriksiä ja vielä palavaa rakkauttakin. Keväällä ei muista, mitä penkissä viime kesänä tapahtui, ellei ole todistusaineistoa.
Iirikset ovat valloittaneet alaa leimujen keskellä, mutta ne eivät ole moneen vuoteen kukkineet. Tänä keväänä iirikset saavat toden totta vaihtaa majaa. Tämä oli lupaus.Vielä sieltä näyttää pilkistävän myös pieniä jaloangervoja kaiken keskeltä, vaikka luulin nekin viime keväänä siirtäneeni pois. Loputonta!
Valkoista syysleimua pitäisi hankkia lisää, kun se jostain syystä vähenee ja vähenee. Liilan taas voisi siirtää jonnekin muualle. Voi voi, ei tule aika pitkäksi, kun lumet sulavat. Mutta vielä on aikaa suunnitella ja hyvä niin.