torstai 25. toukokuuta 2017

Ikkunapuutarhurina


"Ikkunaprinssi mä oon...", vai olisiko ikkunapuutarhuri. Valitettavasti pääsi pahemman sortin kevätflunssa iskemään. En kykene pihahommiin, vaikka keli on mitä sopevin ja penkit odottavat möyhijää.

On vain pakko malttaa mielensä yskänpuuskien keskellä ja katsella ikkunasta, kuinka puoliso istuttaa puikulaperunaa pikkuriikkiseen perunamaahamme. Samalla tulivat onneksi möyhityiksi laatikot muille hyötykasveille ja penkki siemenkukille.

Itse jaksoin juuri ja juuri kantaa taimet hetkeksi ulkoilemaan porraspäähän, kun aurinko helli ja lämpötila hipoi 20 astetta. Yleensä en paljon niitä ulkoiluttele, mutta kun en nyt muuhun kyennyt.

Kurkut ja tomaatit eivät kyllä erityisemmin ihastuneet tuuleen. Pakko niiden vain on tottua. Toivottavasti pääsen itse tästä taudista eroon kunnon levolla nopeasti. Sitten isken taas intoa puhkuen kevätpuuhiin.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Taimia hyötymaalle


Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?



Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.





Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.


Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.


Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Lupaus kesästä



Hitaasti lämpenee, mutta lupauksia kesästä löytyy jo. Viime vuonna tähän aikaan tuoksuivat tuomet, nyt niissä ei ole edes lehtiä. Tuomien alta sentään löytyy kesää lupailevaa kasvua eli idänsinililjoja. Ne ovat aika kivasti levittäytyneet pensaikkojen alle ja nurmikollekin.


Tulppaaneja saamme täällä vielä tovin odotella, mutta nuppuja on näkyvissä. Odotan mielenkiinnolla, mitä syntyy sinivalkoisesta tulppaani-istutuksestani.



Uskalsin lopulta ottaa suojahuput pois alppiruusujen päältä ja ne näyttävät ainakin vielä hyvinvoivilta nuppuineen ja lehtineen. Jos jostakin olen iloinen, niin näistä talven yli selvinneistä uusista taimista.




Eilen olin vähällä saada sydänhalvauksen, kun kastelin alppiruusuja lämpimällä vedellä. Kuorikatteen seassa en havainnut mitään ylimääräistä, mutta kun tyhjensin ämpärin, alkoi hirveä metakka. Sammakko-raasu järkyttyi lämmintä "sadetta" ja loikkasi kiljuen seuraavan pensaan alle.



Perennat ovat alkaneet työntyä esiin heti, kun vähän on aurinko lämmittänyt. Tätä punaista punnertajaa jäin ihmettelemään. Ostin penkkiin vuosi sitten uudet särkyneetsydämet talven viemien tilalle. Nyt muisti tekee tepposet, enkä muista, olisiko tämä ollut valkoinen? Vai mikä lie?



Ainakin vieressä kasvava punainen särkynytsydän on aivan erinäköinen. Miten sitä muistaakin niin huonosti vuoden takaiset istutuksensa. Joka tapauksessa tuolta punaiselta 
punnertajalta on kadonnut kaveri vierestä talven aikana. Aina ei kaikki voi sentään onnistua.

Viikonloppu on kulunut muutamaa kukkapenkkiä siistiessä, autotallia siivotessa ja matonpesu-urakkaa käynnistellessä. Keväällä eivät puuhat lopu, mutta ulkona on ihana puuhastella.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Elonmerkkejä kasvimaalla


Talvi tuntuu venyvän pitkälle kevääseen, mutta ilmeisesti se on kuitenkin ollut kasveille edellisiä helpompi. Ainakin mansikka näyttäisi selvinneen hyvin.

Viime keväänä jouduin ostamaan uudet taimet paleltuneiden tilalle. Nyt näyttää hyvältä. Vaikka lajike on jokin amppelimansikka (Elan tai Loran), talvehtiminen kohopenkissä on onnistunut.

Vuosi sitten puutarhalta oli myyty mansikantaimet loppuun ankaran talven jälkeen, vain amppelilajiketta oli jäljellä. Ei näköjään haittaa. Varsinkaan, kun lajike on jatkuvasatoista ja teki marjaa koko kesän. Tervetuloa mansikat!




Raparperi ei petä. Vuodesta toiseen se työntyy ensimmäisenä lähes routaisesta maasta. Vaikka jää talvella kuorrutti penkin. Mikähän ikirouta tarvittaisiin, että raparperi paleltuisi?

Kaipa tämäkin perinnekasvi pitäisi joskus kaivaa kokonaan ylös ja istuttaa uusiksi. Meinaa nimittäin siirtyä sijoiltaan penkin laidoille. Mutta ei raaskisi, kun ovat niin kovasti jo kasvussa.

Tässä vaiheessa kevättä muistan aina, että pakastimessa on vielä raparperia. Äkkiä keittämään kiisseliä, kun kohta tulee uutta satoa.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kesää leikkimässä


Äitienpäivän aatto oli aurinkoinen ja auringossa sen verran lämmin, että päästiin täälläkin upottamaan sormet multaan. Orvokkeja vasta istuttelin muutamaan ruukkuun, ei sen kummempaa. Mutta tuntuipa mukavalta, vähän kuin olisi leikkinyt kesää.























Paikallisella puutarhalla olikin tänä keväänä tarjolla aivan ihania keltaisen sävyjä orvokeissa. Varsinkin tämä vaalea. Olikohan se edes keltainen...vai tumma luonnonvalkoinen...vai mikä? Kaunis joka tapauksessa.

Marketista taas löytyi hentoa liilaa. Mukava saada kirkkaiden värien rinnalle myös hillitympiä orvokkeja.



Jotkut meistä osaavat ottaa rennommin kuin toiset. Eppu ainakin nauttii jokaisesta auringonsäteestä ja plusasteesta, joita kevät tarjoaa. Talvi alkaa olla vanhan kissan nivelille melkoinen kärsimys, mutta nyt kelpaa.



Eppu vaihtoi paikkaa sitä mukaa kuin minun puuhani pihalla eteni. Ja pielusta riitti. Melkein kävi kateeksi, kun karvainen seuralainen otti niin rennosti.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Unelmien liikuntapäivää pihalla



Huomasin, että tänään vietetään eri puolilla maata Unelmien liikuntapäivää. Liikuntaa saatiin myös Toimelassa pihatöiden merkeissä. Lopultakin ovat lumet näiltäkin levysasteileta sulaneet ja olen päässyt haravanvarteen.

Routaa on vielä reippaasti. Ajattelin nykäistä rhodoista huput pois, kun aurinko niin muka jo lämmitti. Maa oli kuitenkin kivikovaa, kun sitä haravanvarrella koputtelin. Eipä auttanut ottaa aurinkosuojia pois, vaikka rumilta näyttävätkin.

Olen viettänyt lomapäiviä ihanan aurinkoisissa ja raikkaissa keleissä. Kylmää on ollut, joku yö pakkasta ja joinakin päivinä vain aste tai pari lämmintä. Ei oikein tunnu toukokuulta.




Toukopuuhien sijaan olemmekin tehneet retkiä lähimaastoihin. Siipojokivarsi Kalajoella tarjoaa keväällä hienoja näkymiä. Vanha metsä on paikoin lähes satumaista.



Olimme liikkeellä maanantaiaamuna ja joen pienemmät uomat olivat vielä paksun jään peitossa. Rannatkin yöpakkasen jäljiltä riitteessä.



Sunnuntaina retkeilimme Lohtajalla Karipolkua Ohtakariin. Sinnekin pääsi jo lähes kuivin jaloin. Lintuja oli paljon ja siistit paikat laavulla. Lähikohteita kannattaisi hyödyntää useamminkin.



Karipolun varrella on muutamia luontoon littyviä opastauluja. Tässä taulussa kerrotaan,että metsien loppumisesta on kannettu huolta jo 1800-luvulla.

No, retkeily on mukavaa, mutta kyllä mielelläni jo ryhtyisin kuopimaan myös kukkapenkkejä. Kunhan routa sulaisi, huoh...

maanantai 1. toukokuuta 2017

Laatikkopuutarhurista ruutuviljelijäksi?


Koska pyörittelen työkseni kirjoja, ei liene uutinen, että myös puutarhakirjat tulee selailtua uunituoreina. Joistakin poimin vain parhaat ja kiinnostavimmat palat, mutta jotkut ahmin kannesta kanteen. Tässä yksi vapun aikana ahmittu eli Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas - Runsas sato ruutuviljelyllä.

Ruutuviljely? En ensin ymmärtänyt koko ideaa, ajattelin sanan liittyvän laatikkokasvatukseen yleensä. Sitähän olen itsekin jo vuosia harrastanut hyötymaalla. Mutta ruutuviljely avasikin aivan uudet tasot ensi kesän istutuksia ajatellen. Todella inspiroiva kirja, vaikka onkin saksasta suomeksi käännetty. Ah kumpa routa pian sulaisi ja tulisi kesä!

Ruutuviljelyssä kasvit sijoitellaan kasvatuslaatikkoon 40 x 40 cm:n kokoisiin ruutuihin yhteen sopivien ja toisiaan täydentävien kumppaanuuskasvien kavereiksi. Kasvit ryhmitellään heimoihin: sipulikasvit, sarjakukkaiskasvit, mykerökukkaiskasvit, ristikukkaiskasvit, revonhäntäkasvit, hernekasvit, tatarkasvit, kurkkukasvit, huulikkukkaiskasvit, heinäkasvit, koisokasvit ja vismajuurikasvit.

Jokaiseen laatikkoon sijoitellaan kasveja useammasta heimosta niin, että ne täydentävät toisiaan sekä lannoitetarpeen että tuholaisten ja kasvitautien torjunnan näkökulmasta. Hommaa vaatii kunnollista suunnittelua ja pientä askartelua, mutta uskon sen toimivan.

Eri kasvit ottavat maaperästä erilaisia ravinteita ja ruutuviljelyn avulla kaikille riittää. Suunnitelmallinen vuoroviljely vähentää kasvitauteja ja runsaan kasvien kirjon avulla biologinen tasapaino säilyy. Tiivis istutus taas vähentää rikkakasveja.



Vähän hankala muutamalla sanalla selittää, mutta uskon, että ruutuviljelyssä on ideaa. Oikeastaan huomasin, että olen mutu-tuntumalla sitä jo vähän soveltanutkin eli sekoittanut eri kasveja samaan laatikoon. Jos jaksaisi tehdä kunnon suunnitelman, pääsisi varmasti parempaan satoon ja pienempiin tuholaisongelmiin.




Laatikkoviljelyyn siirtyminen vaatii pientä asennemuokkausta, kun on kymmeniä vuosia tottunut suoriin penkkiriveihin kasvimaalla. Peruna sopii Nageleisenin mielestä paremmin penkkiin kuin laatikkoon ja tähän ratkaisuun päädyimme itsekin.

Toinen penkki on meillä kesäkukille, mutta siinäkin voisi olla laatikko. Laatikko ja kateviljely säästävät puutarhurin selkää sekä vähentävät rikkaruohoja ja kastelun tarvetta. Nyt lisää laatikoita kehiin ja viljelysuunnitelmia askartelemaan!


Ai niin, huomasin, että joku puoti kauppasi myös köynnöstukea, jonka voisi kätevästi kiinnittää tuollaisiin valmiina astettuihin laatikoihin. Kurkulle ja tomaatille voisi olla kätevä. Ja herneelle, ja...

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset krookukset


Kevät saattaa tänäkin vuonna tulla, vahvasti näyttää nyt siltä parin aurinkoisen päivän jälkeen. Lunta on vielä pihalla reippaasti, mutta löysin kevään ensimmäiset kukkijat eli krookuset. Valkoinen...


...ja liila. Aivan mahtavaa ja toivoa herättävää!


Tulppaanitkin työntyvät jo maasta sinnikkäästi. Näyttää, että talvi ei ole ollut ollenkaan niin paha kuin edellinen. Sipulikukat ovat hengissä ja perennoissakin näkyy jo elämää. Ei huono, kun ottaa huomioon jäätävän kevään.




Kävin etsimässä vauhtia Kokkolassa tänä viikonloppuna järjestettäviltä erä- ja puutarhamessuilta. Kukkapuolta oli minusta aika heikosti tarjolla, lähinnä orvokkia ja kukkasipuleita oli näkyvillä. Enemmän puutarhaosastolla oli rakennusten kunnostamiseen, piharakenteisiin ja koneisiin liittyvää.



Esiintyjät antoivat kyllä hyviä vinkkejä. Sonja Lumme esiintyi useampaan kertaan ja puhui niin yrteistä kuin kesäkukistakin. Tässä aiheena kesäkukat. Sonja on eloisia ja mukaansatempaava puhuja, joka jakaa vinkkejä omista kokemuksistaan. Hän kannusti muun muassa sekoittamaan hyöty- ja koristekasveja rohkeasti. Taidanpa tehdä niin tänä keväänä.

Lumme myös suositteli tekemään krassin siemenistä krassikaprista. Maistuu kuulemma sinappiselta ja hyvältä. Tjaa, ehkä. Minä kun en tykkää sinapista, niin ei oikein napannut :).

Ruusupavusta saisi kuulemma nopeasti näkösuojan säleikköön. Samoin maa-artisokasta kasvaa hetkessä vihreä seinämä. Näitä voisi harkita.

Monta muutakin vinkkiä tuli. Pitänee lainata Sonja Lumpeen puutarhakirjat kirjastosta.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aloe yllätti taas


Miten ihmeessä huonekasvitkin pääsevät yllättämään minut kerta toisensa jälkeen, vaikka lähes päivittäin kastelen, nypin, ihmettelen ja tarkkailen niitä. Olohuoneen ikkunalla isoksi venähtäneessä aloe verassa kasvaa kukkavarsi. Nuppu on vielä pieni, mutta ihmeen nopeasti se on kasvin keskelle ilmestynyt.

Nyt ei ainakaan pitäisi kesän loppua kesken! Viime kesänähän aloeni teki nupun ulkona niin myöhään, että talvi yllätti, eikä nuppu ehtinyt aivan aueta. Kasvi oli niin valtava ja raskas ja isossa purkissa, että en jaksanut sitä kantaa lämpimaan. Tuon nupun surullisen tarinan olen kertonut aiemmin blogissa.

Nyt olinkin varautunut ja siirtänyt yhden ison aloen valmiiksi sopivan kokoiseen, siirreltävään purkkiin ulos vietäväksi ja tarvittaessa lämpimäänkin tuotavaksi.

Mutta kukkiminen ei näköjään vaadi Suomen pitkää suvea, vaan onnistuu jo keväällä sisätiloissa. On minulla kerran aikaisemminkin vuosia sitten aloe sisällä kukkinut, mutta en muista oliko se kevättä vai mitä vuodenaikaa.

Mielenkiintoisia aikoja elellään Toimelan olohuoneessa :)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hurjaa itämisvauhtia


Pääsin vähän hitaasti liikkeelle kevään siemenkylvöissä. Ensimmäiset heitin multiin vasta pääsiäispyhinä ja pohdin, mahtavatko ehtiä mihinkään. Olin vuorokauden "lomareissulla" ja kas, perjantaina minua tervehtivät kevätauringossa vihreät tulokkaat.

Olipas hurja kasvuunlähtö. Torstaiaamuna ei näkynyt mitään, perjantaina jo monen sentin kasvusto esimerkiksi kurkulla.



Myös tomaatit työntyivät tiitterinä tulijoita vastaan. Täältä tullaan kesä!




Jäävuorisalaatti ei ole ehtinyt ihan samoihin mittoihin kurkun ja tomaatin kanssa, mutta virkun  näköistä elämää sielläkin purkissa. Hienoa.

Pitänee piakoin kylvää lisää esikasvatettavia hyötykasveja. Vielä ehtivät sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat.

Ilmat ovat olleet viime päivinä ihanan aurinkoisia, joskin viileitä. Pihalla on vielä lunta ja linnut viihtyvät edelleen ruokintapaikalla. Mustarastaat tepastelevat marjapensaiden juurella kuin kotonaan. Vähän epäilyttää, ovatko ne kesällä kuin kotonaan myös kasvimaalla näiden taimieni kimpussa, murr.

Toisaalta ihmettelimme pari päivää, mihin linnut katosivat, kun mitään elämää ei näkynyt. Selitys istui eilen moriusangervon keskellä: Joku pieni haukka, olisiko ollut varpushaukka seillä vaani lintujen tirppaa. Saaliit olivat kaikonneet parempiin piiloihin. Haukka ei kauan odotellut, vaan lensi paikalta ennen kuin ehdin hakea kameran.

Tänään palasivat pikkulinnut, joten ilmeisesti haukka luovutti. Luonto on mielenkiintoista seurattavaa. Tänään näin pihalla ensimmäistä kertaa myös punakylkirastaan.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Luonnon taidetta
























Luonto rakensi taas yllätyksiä ja näytti voimansa. Tiistain myrsky kasasi meren rantaan Himangan ja Lohtajan edustalle "jäävuoret" salamannopeasti, yhdessä yössä. Kansa on pääsiäisen aikaan vaeltanut ihmettelemässä ja kiipeämässä toistakymmentä metriä korkeita jäärovia ylös ja ala.



Tällaiset röykkiöt eivät ole ennen näkemättömiä, mutta harvinaisia kuitenkin. Onneksi mökit säästyivät, vaikka läheltä piti. Jäillä on valtava voima, nostavat hetkessä isotkin kivet paikoiltaan.


Raikas ja hyvä lenkkeilykeli, vaikka tuuli olikin kylmää. Piti pukeutua kuin napajäätikölle ja siltähän se näyttikin :).

Ihmettelen, että pääsiäisenä sää on useimmiten kylmää ja taivaalta sataa jos mitä. Riippumatta siitä, juhlitaanko pääsiäistä maaliskuussa vai huhtikuun puolivälissä.

Pääsiäisen vietto on jo hyvällä mallilla. Trullit ovat tyhjentäneet munakoria ja koristellut vitsat täyttäneet maljakon. Tuoreena ja terveenä on hyvää jatkaa pyhien pitoa.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kiirastorstain kiireitä




Hiljalleen on rauhoituttava pääsiäisen viettoon, vaikka mieli askartelee vielä työasioissa ja pientä pikasiivousta on odottamassa. Tunnelmaa on haettava leikkokukista, tällä kertaa oranssinkeltaisista tulppaaneista ja narsisseista.

Ulkona on vielä niin viileää, että tete-narsissit nyyryävät porraspäässä. Lintujen ruokintaakin piti jatkaa, kun tuli pieni takatalvi ja luntakin satoi. Lintupoloiset ihmettelivät tyhjää tirpaa. Nyt siellä käy taas kova kuhina, kun täytettiin ruokintapaikat.


Sanotaan, että puoli kuuta peipposesta ja kyllä tämä peipponaaras joutuu lumessa vielä kahlaamaan. Urospeippokin koreamman vatsansa kera oli oli syömässä, mutta katosi, kun hain kameran. Keltasirkut kelpaavat peipolle seuraksi.




Sisällä ilahduttavat myös kukkivat huonekasvit, jotka ymmärtävät vain lisääntyvän valon ja ulkoa paistavan auringon. Pakkasesta onnenkäenkaali ei piittaa, kunhan se pysyy ikkunan toisella puolella.


Kellarissa talvehtinut patioruusukin sulostuttaa pääsiäistä kukinnallaan.


Ohraa piti tietenkin kylvää Eppu-kissan iloksi. Tätä kissa tykkää järsiä ja riittäähän tuossa niittämistä.

Nyt rupean imuroimaan, petaan petin valmiiksi huomenna saapuvalle tyttärelle ja napsautan saunan lämpenemään. Hyvää pääsiäistä kaikille Toimelassa vieraileville. Ulkoillaan, vaikka viitosvyöhykkeellä ei vielä kesä kolkuttelekaan.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevään tulokkaat


Tänä talvena Toimelassa on ruokittu ja tarkkailtu lintuja ennätysahkerasti. Olemmekin saaneet laudoille uusia lajeja, kuten tiklin.

Punatulkkua on houkuteltu kauralla ja vaikka millä, mutta vuosiin ei ole pihalla näkynyt. Kunnes viikko sitten poika oli käymässä ja keittiön ikkunasta vilkaistuaan totesi, että nythän siellä on pari punatulkkua. En meinannut uskoa, mutta totta se oli.



Talviruokinnan viimeisillä hetkillä päätti tulkkupari sitten pistäytyä meilläkin. Taisivat olla ohikulkumatkalla, kun ei ole sen koomin näkynyt. Todistusaineisto tuli kuitenkin napattua ikkunan läpi.



Ennen punatulkkuja apajille ehti myös mustarastas, tai pariskunta sekin. Niitä on toki aiempinakin vuosina nähty, mutta ilmestyvät aika myöhään keväällä.


Jotenkin komea syvässä mustassaan ja keltaisen nokan kera mustarastas minusta on. Ja sulassa sovussa pienempien kanssa syömässä, vai olisiko laittanut sirkut ja varpuset jonoon? Mielenkiinnolla muuten odotan, mitä marjapensaan alla ensi kesänä kasvaa, kun siemeniä on näköjään kylvetty reippaasti tirpan alle.


Viimeisin yllätys ja aivan uusi tuttavuus ilmestyi lintulaidalle eilen. Värisokea puoliso vei sänkyvaatteita tuulettumaan ja tuli sanomaan, että nyt sieltä saisi kuvia jostakin varpusesta. En jaksanut innostua, pikkuvarpuset on niin usein nähty ja kuvattu. Myöhemmin menin katsomaan ja totesin, että urpiainenhan se siellä, punaisissa läiskissään kökötti.

 
Olisikohan linnulla ollut joku vika, kun ei meitä pelännyt. Päästi tosi lähelle ja kökötti vain paikallaan. Lopulta kyllä lensi pois, joten lentotaito ainakin oli tallella. Kissalle tiedoksi, että ei kannata innostua. Hienon näköinen lintu tämäkin, en ole ennen pihalla nähnyt.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...