Aidantakusia

Jokaisella pihalla on rajat ja jokaisella aidalla on "aidantakunen", jota joku väistämättä toiselta puolelta katselee. Se meinaa välillä unohtua.

Meillä on yhteinen raja kaupungin päiväkodin kanssa. Vanha, korkea, leveä ja paksu unkarinsyreeniaita toimii Toimelan suuntaan loistavasti näkö- ja äänisuojana. Välillä päiväkodilla iltojaan viettävä nuoriso heittelee puskiin kaljapullojakin. Syreeniaita suojaa, mutta oli kasvanut niin paksuksi, että roskia ei yksinkertaisesti kyennyt puskanperiltä noukkimaan, edes niitä kaljapulloja.

Oli aika tehdä asialle jotakin. Alas emme raaskineet pensaita leikata ja pihan puolen kukintakin teki mieli turvata. Niinpä teetimme radikaalit metsätyöt aidan toisella puolella.

Tässä tulos. Juuri nyt ei näytä nätiltä, mutta lopultakin pääsen keräämään roskat ja päiväkodilta lentäneet hiekkalelut pensaiden juurilta ja isäntä pääsee purkamaan pois puskien keskelle lahonneen puuaidan.

Haravalle riittää töitä, mutta nyt aitojen väliin sentään mahtuu. Väli oli kasvanut täyteen syreeniä, oksat valuivat maata myöten. Epäilemättä syreeni versoo nopeasti uudet kasvustot kaadettujen tilalle. Täytyy jatkossa yrittää pitää se aisoissa.

Tuo aitojen väli on siitä mielenkiintoinen, että tähän saakka se on ollut "ei-kenenkään maata". Liittyy kaavarajojen siirtelyyn sun muuhun, mutta nyt se kuuluu meille. Ja tuon hassun baanan siistiminen myös.

Välillä on hyvä katsella omaa pihaa naapurin vinkkelistä. Aina ruoho ei tosiaankaan näytä vihreämmältä aidan toisella puolella...

Tulppaanikooste

Nytpä taltioin kuluvan kevään tulppaanisatoa. Olen huomannut, että syksyllä en muista enää ollenkaan, minkä värisiä sipulikukkia keväällä missäkin kukki. Niinpä minulla kukkiikin valitettavan runsas värikirjo sikin sokin.

Jospa kuvat vähän auttaisivat päättämään, mihin ensi syksynä kannattaisi lisätä sipuleista ja minkä värisiä. Harvemmin tulppaanit Toimelassa useampaa vuotta kukkivat, mutta mennyt talvi oli armollinen ja moni sipuli selvisi.

Enimmäkseen tulppaanit ovat kuitenkin viime syksynä maahan laitetuista sipuleista. Tässä kukkii Cafe Noir edessä ja taustalla valkoisia Violet -lajitelmasta.

Tres Chic on varsinainen kaunotar. Hentoa keltaista ja valkoista raitoina, pikarimallia ja monesta sipulista ovat nousseet "kaksoset". Herkkä ja kaunis lajike.

Tässäpä Violet -lajitelman violettia osuutta. Nousevat valkoisia hitaammin, mutta sieltä kuitenkin tulevat. Ei kiirettä.

En ole satavarma, mutta luultavasti tämä on aniliini Aafke. Tai sitten jotain vanhempaa vuosikertaa. Mutta jos tämä on vanhempaa, niin missähän anliinit Aafket luuraavat?

Ehkäpä täällä, kirsikkapuun alla. Pikkupenkki puun alla on lämpimässä paikassa ja sipulikukat alkavat olla tältä keväältä entisiä. Oranssikeltainen Blushing Lady on vanhempaa vuosikertaa, mutta todella kaunis. Tässä jo hieman elähtäneenä.

Punainen Red Impression oli vuosi sitten valtavan suurikukkainen. Nyt kukan koko on hieman maltillisempi, mutta kukkia on noussut kiitettävästi. Tres Chicin seasta tietenkin.

Huonomuistisen kannattaisi varmaan harrastaa vain paria yhteensopivaa väriä tulppaaneissa vuodesta toiseen. Näistä kuvista saa hyvin käsityksen, mikä värien kakofonia täällä on vallalla. Mutta nautin näistä silti täysin siemauksen, yhdessä ja jokaisesta erikseen.

Hyppy hiihtoladuilta suoraan kesään

Ei meinaa pää pysyä mukana vauhdissa, kun talvi vaihtui kesäksi lähes ilman kevättä. Toukokuu on ollut Toimelan viitosvyöhykkeelläkin ihmeellisen lämmin ja kesäinen. Kukinta on täälläkin alkanut.

Nurmikon leikkasin tänään ensimmäistä kertaa ja kaikki kasvaa niin, että ei huvittaisi tehdä mitään muuta kuin istua ihmettelemässä ja nuuskimassa tuomen kukkia. Juurihan hiihdimme jäillä ja nyt on helteistä.

Niin helteistä, että perennatkin alkavat kärsiä kuivuudesta. Pikkusydän ainakin näyttää nahistuneelta. Olen joutunut kastelemaan jo useamman kerran.

Kevätvuohenjuuren keltainen kevätloisto alkaa taas. Se on takuuvarma ja luo aurinkoisen ilmeen koko pihaan.

Alppiruujusujakin olen kastellut ahkerasti ja nuput näyttävät voivan hyvin. Odotettavissa kaunista kukintaa, jos kaikki menee hyvin. Majakan juurella tulppaanimeri availee nuppujaan.

Tämä on niin parasta aikaa vuodesta! Toukokuusta juhannukseen kaikki kasvaa niin, että kasvun melkein näkee, jos malttaa pysähtyä. Jos vielä pieni vesisade saataisiin alkuviikon lämpimien lisäksi, niin kaikki olisi pihalla jotakuinkin täydellistä.

Hyötymaa paljaimmillaan

Vappuna hyötymaani näytti tältä. Ei kaunis, mutta lupaava. Komposti on jälkimaatunut lavakauluksissa ja mansikat ovat selvinneet talvesta hengissä.

Ei hassumpi tilanne, kun vielä 15.4. hyötymaa näytti ikkunasta katsoen tältä:

Nyt vain suunnittelemaan, miten tähän tilaan saisi mahtumaan kaikki siemenet ja taimet, joita olen haalinut kasaan. Ja hankkimaan niitä haaveilemiani minikasvihuoneita lavakaulusten päälle. Mahtaisivatko auttaa myös pieniin ystäväisiin, jotka nakertelevat salaattiani joka vuosi? Mitä sitten milloinkin ovat; etanoita, kirvoja, jotakin öttiäisiä...

Mukulabegoniat

Kasvatan ensimmäistä kertaa begonioita mukuloista. Taimet ovat edistyneet hyvin. Olen ihastellut niiden voimallista kasvua, mutta nyt jäin pohtimaan, olisikohan ne pitänyt myös latvoa muutaman kerran?

Yhtään kukannuppua ei ole ja taimet alkavat näyttää vähän korkeilta. Latvominen ei vain tullut aiemmin mieleen. Vieläköhän uskaltaisi kokeilla?

Ja kertokaapa, saatteko mukulabegoniat talvehtimaan kellarissa mukuloina? Onnistuisiko samaan tapaan kuin daaliat?

Mielenkiinnolla odotan, mitä näistä syntyy. Paketin päällä luvattiin erivärisiä kukkia. Saapas nähdä.

Sisäiloja

Leikkelin omenapuusta oksia viikkotoista sitten ja toin niitä maljakkoon sisälle.
Pian näyttäisi Sallan kukinta alkavan, mutta vain sisätiloissa. Kiva seurata kukinnan edistymistä keittiön ikkunanlaudalla.

Muitakin yllätyksiä ja ilonaiheita sisällä on tarjolla. Marraskuunkaktus on kukkinut pääsiäisestä saakka, samoin kiinanruusu. Viirivehka aloittelee kukintaansa.

Suurin yllättäjä on kuitenkin juoru, joka vaatimattomana vihertäjänä innostuu joskus kukkimaan. Herkkiä, valkoisia kukkahuntuja ei tosiaankaan ole tarjolla joka vuosi, ei edes joka toinen. En ole saanut selville, miksi juoru joskus kukkii, mutta yleensä ei ainakaan minulla.

Vanhat saintpauliani olivat talvella niin kärsineen oloisia, että hävitin ne tyystin. Ajattelin, että hankin tänä keväänä keittiön pohjoisikkunalle jotakin aivan muuta.

Kuinka ollakaan. Menin paikalliseen kukkakauppaan ja löysin nämä. Samana aamuna myyntiin tulleita freesejä santtuja ei voinut ohittaa. Väri ei istu ollenkaan keittiöni kesälookiin, mutta mitä siitä. Piristävät näin varhain keväällä, kun ulkona ei mikään oikein edes viherrä vielä.

Alppiruusuja ihmettelemässä

Olen niin onnellinen viime talvesta! Vaikka se oli pitkä ja sitkeän luminen, se oli kasvien mieleen. Lumipeitteen alla monet kasvini ovat talvehtineet paremmin kuin koskaan. Alppiruusutkin ovat kauniin vihreitä.

Lurpottavat lehdet tosin hiukan huolestuttavat. Nämä ovat vasta parin vuoden ikäisiä alkuja, mutta nuppuja näyttää olevan kivasti. Otin vappuna pois varjostushuput ja kastelin taimet hyvin.

Lopulta vein niille jopa lämmintä vettä. Vieläkään lehdet eivät ole tanakasti vaakatasossa. Mahtavatko nämä tästä nousta?

Siinä rhodoja ihmetellessä silmä sattui myös mustilanhortensiaan. Sen viimevuotiset kukinnot näyttivät kauniilta kuin pitsi kaiken kevään värittömyyden keskellä. Toivottavasti tämäkin alkaa kohta näyttää elonmerkkejä.

No, kaikki ei sentään ole väritöntä keväälläkään. Lumet ovat hädin tuskin sulaneet raparperipenkistä, kun sieltä moskan ja mullan keskeltä puskee jo kirkkaanpunaisia raparperin alkuja. Kirkas punainen suorastaan häikäisee!

Hujoppeja ja muuta vappukivaa

Tomaattini ovat tänä keväänä aivan liian innostuneita kasvamaan. Siis siihen nähden, että ulos pääsee vasta kuukauden päästä aikaisintaan.

Vappu kului näitä hujoppeja isompiin ruukkuihin siirrellessä ja kepittäessä. Tukikepeiksi katkoin hätäpäissäni tuoksuvadelman viimevuotisia kukkaoksia, jotka muutenkin otan aina keväällä pois. Näyttävät toimivan tomaatintukina ihan hyvin.

Mahtavatko kepit riittää, jos kasvu jatkuu samaan tahtiin. En tiedä miksi nämä nyt näin ovat innostuneet, lajikkeesta riippumatta. Vai olisinko sittenkin kylvänyt aikaisemmin kuin muina keväinä?

Vilpola alkaa joka tapauksessa muistuttaa viidakkoa. Jälleen kerran olen surffaillut kasvihuonekauppojen sivuilla. Oikeaa, isoa kasvihuonetta en vieläkään ole hankkimassa, mutta ehkä täytyy hommata lavakaulusten päälle viritelmiä, joita tuntuu useammassakin puutarhamyymälässä olevan tarjolla. Tai kenties seinän vierelle rakennettava "puolikas".

Hiukan ovat kasvatukseni eri vaiheissa, kun vielä eilen kylvin kurkkua. Ehtinevät hyvin kuukaudessa ulkoilukuntoon.

Tässä on Toimelan vapputervehdys teille, hyvät lukijat! Pihahortensia pääsi ulkoilemaan eilen, kun aurinko helli. Tänään se on sitkeästi jatkanut ulkoiluaan, vaikka on tuullut ja iltasella alkoi sadellakin. Ei kuitenkaan ole kylmää, vaan lämpötila on koko päivän pysytellyt kymmenen asteen paremmalla puolella. Hauskaa vappuiltaa siis!