tiistai 18. heinäkuuta 2017

Harakat – turha vaivautua mansikkamaalle!


Kieli pitkällä odotan mansikkasadon kypsymistä, mutta niin odottaa joku muukin. Harakan penteleet repivät marjat jo raakileina ja heittelevät ne pitkin pihaa. Jos jonkun marjan poski punastuu, se menee saman tien parempiin suihin.

Hermo petti ja rupesin kätkäläiseksi. Harakat on saatava pysymään kaukana mansikoista keinolla millä hyvänsä.

En halunnut mansikkamaalle rastasverkkoa, johon kaikki linnut ja siilit takertuisivat. Sunnuntain ratoksi ryhdyimme miehen kanssa rakentelemaan kotoa löytyvistä tavaroista harakkantorjuvaa häkkiä, joka ei haittaisi mansikan kypsymistä eikä eläimiä.


Löytyi puutavaraa ja muutama pala muovitettua verkkoa. Näistä syntyivät kehikko ja katto.


Seiniksi kaivettiin vanhaa valoverhoa, jossa oli sopivasti rimanmentävä päärme. Verho niitattiin kehikkoon ja painoiksi työnnettiin rimat alareunaan.


Poimimaan pääsee sivuilta, kun kääntää verhon katolle. Mansikan yläpuolelle jäi reippaasti tilaa poimimista varten. Toivottavasti valoverho ei liikaa varjosta auringolta ja estä kypsymistä.

Siellä ne nyt kypsyvät häkissä. Surullisen näköistä. En ole vielä päässyt näkemään, mitä harakat tästä tuumaavat. Ne mellastavat etupäässä aamuyöllä, jolloin minä nukun. Kartteja ei ainakaan ole enää lennellyt, eikä "katiskaan" ole ilmestynyt ylimääräisiä asukkeja. Mitäpä sitä ei tekisi marjojensa eteen :).

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Siilin tekosia


Siilit tulevat päivä päivältä rohkeammiksi. Tämä pieni veijari asustelee luultavasti leikkimökin alla ja mönkii esiin illan hämärtyessä. Mies on ruokkinut siiliä kalanpäillä ja kissannapuilla. Toivottavasti ruoka on päätynyt oikeaan osoitteeseen. Harakat nimittäin ovat aika epeleitä onkimaan jopa leikkimökin terassin alta sapuskat.

Kiirettä kaverilla ainakin pitää. Tuhina vain kuuluu, kun se nokka maata viistäen vipeltää nurmikolla. Mitä lie sieltä suuhunsa löytää.

Perkasin yhtenä päivänä rikkaruohot talon kivijalan vierestä kivien väleistä ja ihmettelin, miten pieniä pyöreitä kiviä on lennellyt nurmikolle.  Sen verran isoja kivet ovat, että ei niitä lintu suussaan kuljettele. Keräsin kivet takaisin, mutta seuraavana pävänä ne olivat taas nurmikolla ja ympärillä kasapäin myllättyä sammalta.

Taitaa siili olla syyllinen. Ehkä kivien väleistä löytyy matoja ja murkkuja. Kaivamisen mestari! Ai niin, ja raparperipenkki näyttää olevan siilin vessa nykyisin.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kurkkua ja kurpitsaa



Melkein vielä tarvitaan suurennuslasi, mutta kurkunkasvatukseni ilman kasvihuonetta näyttäisi onnistuvan ainakin jollakin tavalla. Lajikehan oli patiokurkku eli pitäisikin soveltua myös avomaan kasvatukseen, mutta olen silti otettu kurkkuvauvoistani.

Näillä on mittaa vasta viitisen senttiä. Katastrofit ovat yhä mahdollisia ja muutama kurkun alku onkin kellastunut jo aivan pienenä. Ehkäpä elokuussa päästään maistamaan.


Avomaankurkkua löytyy jo syöntikoossa, pituutta reilut 10 cm. En ole vielä raaskinut poimia, mutta varmaan kannattaisi. Menevät väkeviksi, jos kasvavat liian isoiksi.

Myös tomaateista löytyy vähän peukalonpäätä isompia raakileita. Toivottavasti kukista tulee lisää ja lämpöä riittää, että tomaatit myös punastuvat.

Satoisin on silti vihreä kesäkurpitsa. Tuntuu, että kurpitsat venyvät päivässä senttejä. Syömään vain!

Sen sijaan serkut eli kiekkokurpitsat kyllä kukkivat, mutta hedelmiä ei näy. Sama juttu sitruunakurkuilla. Mikä lie ongelma?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...