Lenkkitiellä

 

  

Päivittäisellä lenkkitiellä huomaa parhaiten, kuinka kevät etenee voimalla. Lestijoki vapautuu jääpeitteestä.

  Raumankoski kuohuu ja kohisee. Vedellä on valtava voima.

Pinnan alla tapahtuu. Pienet asiat huomaa usein vasta kameran linssin läpi.

Se on kevät.

Ps. Johanna: Tervetuloa blogin seurajaksi!

Auringon ihmeitä

Vapaapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja vasta satanut uusi lumi häikäisee kilpaa auringon kanssa. Kevään valo tekee ihmeitä mielelle ja luonnolle, esimerkiksi jääkristallia.

Kylläpä se häikäiseekin! Mihinkähän suuntaan tästä lähtisi?

 

Taimetkin innostuvat valosta. Valkoiset, isot Vanilla-samettiruusut näyttävät oikein tukevilta ja terhakoilta.

 

Keltaiset isot samettiruusut taas ovat venähtäneet jo vähän hoippuroiksi. Mitenkähän näitä auttaisi, että kasvaisivat myös leveyttä, eivätkä pelkästään pituutta?

Daaliat ovat vielä kovin pieniä, mutta hengissä ja ylöspäin yrittämässä. Hitaammin näyttävät kasvavan kuin samettiruusut.

Tässä taimikatsaus tällä erää. Nyt opiskeluhommiin ja vähän kevätsiivoustakin pitäisi jatkaa, että pääsiäinen pääsee tulemaan tupaan.

Kevät yllättää

 

Olen haikeansekaisella kateudella lueskellut eteläisen Suomen ja Turun saariston puutarhablogeja. Siellä jo kasvit vihertävät ja kevät etenee, kun meillä ovat vielä penkit lumen alla ja pohjoistuuli jäätää aivotkin. Poikkeuksellisen lämmin, parin viikon pikakevät on tältä erää ohi.

Mutta aamulla jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin ikkunasta ulos. Todellakin! Kirsikkapuun juurelle syksyllä istuttamani krookukset työntävät jo täysillä vihreää lehteä. Enpä  muista, että näillä leveyksillä olisivat ennen krookukset maaliskuussa heränneet. Kunpa eivät nyt nyykähtäisi tuohon jäätävään viimaan.

Viime kesänä makamik-koristeomenapuu kukki upeasti ja teki sen mukaisen, runsaan sadon. Pahaksi onneksi puun pikkuriikkiset omenat ovat niin pahoja, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Monena keväänä olen joutunut nykkimään hedelmät roskiin uusien kukkien tieltä. Niin näyttää käyvän nytkin, puu notkuu pehmenneitä omenia.

  

Kevään ihmeet jatkuvat sisällä: Jouluna runsaasti kukkinut valkoinen joulukaktus aloitti uuden ilotulituksen maaliskuussa. Kylläpä valkoiset kukat ovatkin ihania kevätvalossa, vielä ihanampia kuin joulun pimeinä päivinä.

 Myös punainen marraskuun kaktus on taas nupuilla, mutta siihen on tulossa paljon vähemmän kukkia kuin syksyllä. Voi tätä kevään intoa ja ihmettä!

Ps. Tervetuloa Toimelan seuraajaksi Piia!

Siemeniä multiin kuun ja auringon loisteessa

Luonto on viime aikoina antanut parastaan Toimelan leveysasteilla. Viikko sitten bongasin upean kuutamon ja tähtitaivas on tuikkinut öisin pikkupakkasessa.
 
Päivisin taas aurinko on helottanut täydeltä taivaalta, lopultakin aika synkän ja pilvisen talven jälkeen. Sanon talven jälkeen, vaikka uskon takatalven vielä tulevan. Eihän kesä sentään vielä voi alkaa, vaikka auringossa lämpömittari kipusi tänään jo 15 asteeseen. Mutta valon lisääntyminen on pääasia.

Valon mukana kasvaa into kevätsiivoukseen ja puutarhasuunnitelmiin. Jo Pari viikkoa sitten kylvin daalioita ja ne ovatkin itäneet mukavasti. Kohta pääsen koulimaan taimia.

Tänä vuonna en kylvä tomaatteja. Viime kesänä niiden hyysääminen ensin kylmän vuoksi ja sitten helteessä kastellen sitoi puutarhurin aika tiukasti kotimaisemiin.  Nyt mennään hyötypuolella normaaleilla kasvimaan tuotoksilla. Mitä nyt oreganoa tuli laitettua esikasvatukseen. Sen ajattelin pistää keittiön ikkunalle ruukkuihin.

Viikon verran ovat mullissa olleet myös isot samettiruusut, kahta eri väriä. Molemmat ovat itäneet hyvin. Oli mielenkiintoista huomata, että siemenpusseissa voi olla hyvin erilaiset määrät siemeniä. Valkoisten samettiruusujen (Vanilla) siemeniä oli pussissa vain muutamia. Keltaisia ja oransseja taas niin paljon, että kylvin vain puolet. Pussin päältä tätä ei voinut päätellä.

Vielä on odottamassa pienten samettiruusujen siemeniä ja kaikenlaista muutakin. Tuli jossakin innostuksen puuskassa ostettua myös kruunuvuokkojen sekoituksia kaksi pussia, vaikka ne tuskin talvehtivat vyöhykkeellä V.

Pussin päällä oli heikosti kasvatusohjeita. Ymmärsin, että mukulat voisi laittaa suoraan ulos. Ajattelin kuitenkin esikasvattaa, jotta edes yhtenä kesänä ehtisivät täällä Pohjanmaan korkeudella kukkia. Vai miten kannattaisi toimia? Kruunu Vuokko varmaan osaisi opastaa tämän nimikkokukkansa kasvatuksessa. Häneltä on tullut loistavia neuvoja monen kasvin hoitoon.

                                  Ja lämpimästi tervetuloa Toimelan lukijaksi Leena!

                      
                     Lopuksi vielä toinen kuukuva, kun se oli niin hieno, siis se kuu!

Onnetar suosi...

                    

Toimelan arvonta on suoritettu.  P niin kuin puutarha - kirjan uusi omistaja on Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista, onnittelut voittajalle! Lähetäthän osoitteesi sähköpostiin lukujuttu@gmail.com, niin panen kirjan postiin.

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte arvontaan. Sydämellisesti tervetuloa uudet Toimelan lukijat. Oli hienoa huomata, että arvonta rohkaisi monia liittymään "julkisesti" lukijoiksi. Samalla bongasin itse monta uutta, mielenkiintoista blogia. Teillä kaikilla on omintakainen tapanne käsitellä puutarha-aiheita ja blogeista saa mahdottomasti ideoita ja vinkkejä. Kiitos niistä! Kun vain ehtisi kaikki ideat toteuttaa.

Jatketaan yhdessä eteenpäin kohti kevään ja kesän kasvua. Ihanaa kun alkaa jo valo voittaa.